Kerho

Askartele digi- tai filmijärkkään neulanreikä kädenkäänteessä

"Askartelu-&näpertelytuotos #45 neulansilmälinssi E-300:aan T2 liitintä, kääntö- tai loittorengasta hyväksikäyttäen

Nämä ohjeet soveltuvat myös filmijärjestelmäkameroille

Koska neulanreikälinssi vaatii lasilinssin poisottamista, on (digi)järjestelmäkamera tähän tarkoitukseen soveliain. Tämä ohje sopii myös kino- ja keskikoon järjestelmäkameroille kuvanottoa edeltäviltä osiltaan sellaisenaan, joten nyt sitä vanhaa kinojärkkäriä kaivamaan esiin!"

http://www.warthog.fi/askartelut/neulanreikaelinssi/neljaeviisi.html

7.40-16.15 tänään kuvattu keittiö

Tänään olikin taas neulanreikäkuvauspäivä. Aamulla kamera meidän keittiön hyllystä kuvaamaan huonetta päiväksi, itse töihin ja kun tulin kotiin panin sulkimen kiinni. Siis 8 tuntia ja risat.

Huonessa oli noin parin tunnin verran valot päällä. Ulkona pilvistä ja sumuista ja hämärää. Ihan ookoo aika. Tämä on Motorolan kännykän pahvilaatikon ehdottomasti paras saavutus tähän asti.

Esille siis negatiivi ja positiivi.

Tämähän oli suoranainen onnistuminen :D

Minulle on myös kertynyt kaksi uutta vähän isompaa pahviloodaa, joista pitäisi kanssa tehdä kamerat ensitilassa.

Reikä on kyllä onnistunut helkkarin hyvin.

Niin, solarigrafiapurkit laitoin kuvaamaan vasta viime viikolla, nyt ne on tuolla sateessa...

Magiaa pahvilaatikossa

"Aurinko paistaa puolipilviseltä taivaalta ja kuljeskelen kevääseen heräävässä puistossa. Kainalossani on pitkänomainen pahvilaatikko. Laatikko on puolihuolimattomasti teipattu kanteistaan mustalla ilmastointiteipillä eli jeesusteipillä, miksi tuota kaikkivoipaa ihmekiinnitettä kutsutaan ammattipiireissä.

Boksi on aika hellyttävän näköinen, kuin ekaluokkalaisen väsäämä. Tahmainen liimapinta on osunut mihin sattuu ja mustia muovinriekaleita törröttää siellä täällä. Teippiä on revitty välillä pois ja laatikon pahvipinnasta on irronnut suikaleita. Vanhaa teippiä on useissa selvittämättömissä mytyissä. Pomminkestävässä laatikossa on pahvista leikattu luukku, jossa on teippisarana ja teippilukko.

Asetan laatikon varovaisesti puiston penkille ja annan katseeni kiertää lähimaastossa. Koiranulkoiluttaja luo epäilevän katseen kapineeseen ja sen omistajaan. Toiset ulkoiluttavat pahvilaatikkoa, toiset taas koiraa ja pientä muovipussia löysine jätöksineen. Huvinsa kullakin.

-Haa, roskis sopivalla korkeudella!, huomaan ja riennän pöntön luo. Lasken laatikon sen päälle. Painoksi laitan kiven. Avaan luukun. Asetun muutaman metrin päähän laatikon eteen, kasvot aurinkoon päin ja alan kiinteästi, paikaltani hievahtamatta tuijottaa sen alta paljastunutta pientä reikää. Kädessä olevasta sekuntikellosta luen aikaa. Kaksi minuuttia riittää, koska aurinko on tullut pois pilven takaa.

Kun minuutit ovat kuluneet, suljen luukun tiiviisti teipillä ja poistun paikalta nopeasti.

Hämyisessä huoneessa punaisen lampun alla avaan laatikon ja otan sen mustaksi maalatuista sisuksista valkoisen paperinpalan. Uitan lappusta kirpeäntuoksuisessa nestealtaassa kihelmöivän jännityksen vallassa. Sen pinnalle alkaa hitaasti muodostua kuva valkoisesta hahmosta mustassa puistossa seisomassa kello kädessä. Onnistui! Vielä lilluttaminen kahdessa muussa altaassa ja negatiivista on tullut kestävä.

Vien tummanpuhuvan kuvan koneeseen, jossa läpivalotan toiselle paperille positiivikuvan. Nyt sävyt ovat oikein päin. Valoisassa puistossa seisoo tutunnäköinen ihminen. Omakuva on valmis.

Neulanreikäkuvaus eli valokuvaus ilman kameraa on sattuman kauppaa. Jos laskee polttovälit ja ajastukset oikein, voi onnistua. Tuloksena on tunnelmaltaan erikoisia, unenomaisia valokuvia. Sellaisia ei kameralla saa.

Neulanreikäkamera toimii camera obscuran (pimeä huone) periaatteella, kuten nykyajan kamera ja myös ihmisen silmä. Camera obscuran voi rakentaa mistä tahansa pimeästä tilasta, johon valo pääsee pienen aukon kautta. Vaikkapa omasta huoneesta. Seinälle muodostuu ylösalainen kuva ikkunan takana olevasta maisemasta. Onpa neulanreikäkamera tehty ihmisen suustakin: kitaan on asetettu valokuvapaperia ja huulia on raotettu hitusen verran, jotta valo pääsee toimimaan paperin pinnalla."

Marita Waenerberg

Lähde: http://www.kaarina-lehti.fi/jutut/27042005-l.html

Neulanreikäkuvauksen basic facts

Camera obscura eli pimeä huone sekä neulanreikäkamera..

"Kulkiessaan pienen reiän läpi valonsäteet muodostavat kuvan kohteesta laatikon vastakkaiselle seinälle ylösalaisin. Neulanreikäkamerassa on ääretön syväterävyys mikä tarkoittaa sitä että kuva piirtyy terävänä niin läheltä kuin kaukaa.

Neulanreikäkuvaus on ekologista valokuvausta. Menetelmän luonteesta johtuen kamera on halpa, yksinkertainen ja materiaalia haaskaantuu vähän. Aihetta ja kuvakulmaa on mietittävä hieman kauemmin, kun on vain yksi ruutu käytettävissä.

Kameran voi tehdä mihin tahansa laatikkoon tai purkkiin, joka maalataan sisältä mustaksi (mattamusta), jotta heijastukset ja valovuodot vältettäisiin. Laatikon syvyys vaikuttaa objektiivin polttovälin tavoin eli mitä pidempi on etäisyys reiästä valotettavan materiaalin pintaan sitä suurempi on "polttoväli". Reikä pyöritetään ohuella neulalla tukevaan alumiinifolioon
huolellisesti varoen tekemästä rosoisia reunoja. Lopuksi hangataan ohuella vesihiomapaperilla kevyesti folion molemmat puolet. Reiän tulee olla tarpeeksi pieni, jotta valotettava materiaali ei valottuisi kokonaan tai materiaaliin ei tulisi vain pyöreää läiskämäistä kuvaa. Liian pieni reikä vaatii suunnattoman pitkän valotusajan ja valotettava materiaali saattaa kärsiä resiprookki-ilmiöstä.

Rakenna oma neulanreikäkamera! Lukuisia ohjeita löytyy myös netistä.

Neulanreikäkuvauksessa valotusajan määrittäminen on hieman monimutkaista, mutta käytännössä oikean valotusajan voi laskea jos tietää reiän suuruuden sekä valotettavan materiaalin etäisyyden reiästä. Toinen vaihtoehto on kokeilla eri valotusaikoja.

Tuloksena neulanreikäkuvasta (jos käytetään valotettavana materiaalina vedostuspaperia) saadaan paperinegatiivi. Siitä otetaan pinnakkaiskopio uudelle paperille ja näin kuva on valmis. Valotettavana materiaalina voidaan käyttää niin filmiä kuin vedostuspaperia."

Lähde http://www.nicehouse.fi/verstas/valokuv/musta.htm

Lisää Mikon neulanreikäkuvausta

Laitettava nämä loputkin tänne jemmaan, sattuneesta syystä... Mikko kuvaa Ernaa Hiljaisuus -sarjaan, aiemmin esitelty jo yksi tästä dokkarisetistä.

Väliaikatiedote

Laitetaanpa postaus vaikka mitään kunnollista ei ole vieläkään esittää :(

Kaksi edellistä kuvaa ylivalottuivat. Kirjataan tähän niiden tiedot:
1. Sisällä, illalla olohuoneen lampun valossa takan reunuksella, neljä tuntia (unohdin koko kuvauksen) oli aivan liikaa. Koska kuva ei kuitenkaan yllättäen ollut aivan musta laitan sen kuitenkin esille seuraavan kerran kun skannaan kuvia.

2. Viime lauantaina kirkastakin kirkkaammassa auringonvalossa, luntakin maassa, oli 30 sekuntia aivan liikaa. Jälleen kerran ylivalottui. Meni melkein kokonaan mustaksi, mutta oikeessa yläkulmassa oli yllättäen puunlatvoja että aika oli vain liian pitkä. Tämänkin skannaan sitten joku päivä kuitenkin esille.

Joku voisi jo hermostua - mutta minä en. Kyllä se siitä lähtee suttaantumaan.

Runen kurssilla on kiva porukka ja henki. Vaikkei omat kuvat aina onnistukaan, kun tämä on vielä vähän sellaista välineen opettelua - niin kiva katsoa kun kavereilla on ollut joskus hyviä kuvia. Osaan myös kehittää paperit aivan sulavasti. Mielenkiintoista tässä vaiheessa on aina kun mulskautat paperin kehitteeseen - että alkaako siihen muodostua kuvaa vai onko mennyt pieleen valotusajat.

Teen siitä valotusmittauksesta myös postauksen kohtapuoliin. Ja myös kameraprojekteistani.

Mikko kuvaa

Tässä vielä yksi kuva siitä dokumentointisetistä mitkä otin digillä kun Fotomik muotokuvasi neulanreikäkameralla Kissamauta.
Loput kolme olikin jo aiemmin esillä täällä.

Muiden ekoja neulanreikäkuvia

Tähän mennessä tutuistani on verkossa esitellyt ekan neulanreikäkuvansa Fotomik ja Erkka.
Runekin varmaan kohta laittaa ekan kuvan esille. Siltä varalta että täällä pyörisi sellaisia ihmisiä, jotka eivät tunne samoja ihmisiä kuin minä, laitan tänne linkit esille kyseisin kuviin.

Kommentteihin saa ilmoittautua muutkin halukkaat joilla on esitellä kiinnostuneille aivan eka neulanreikäfoto.

Ensimmäinen neulanreikäkuvani

Koska neulanreikävalokuvauksesta on hyvä tehdä muistiinpanoja, niin perustin tämän blogin niitä varten.

Tässä ensimmäinen koskaan ottamani neulanreikäkuva. Tumma on negatiivi ja vaalea on digitaalisesti tehty positiivi. Päivä oli syksyinen ja pilvinen. Valotusaika oli 7.30-16.15 (lähes 9 tuntia) eli se aika minkä olin töissä.

Aika oli aivan liian pitkä ja kuva ylivalottui. Pitää viikonloppuna kokeilla Jyväskylän Työväenopiston tunnilla äsken ladatussa kamerassa puolta lyhyempää valotusaikaa, jos keli on samanlainen ulkokuvauksessa.

Ekan kuvan nimi on siis "Työpäivä" kun sen ikuistamiseen kului kameralta sama aika kun olin itse duunissa. Laiton kameran kuvaamaan kuistille sateensuojaan kun läksin ja kun tulin kotiin laitoin sulkimen kiinni.

Tämä on otettu myös ensimmäiseksi valmistuneella kameralla, joka on kännykän pakkauslaatikko. Muitakin kameroita on toki tulossa kunhan keretään.

Jos tuntee paikan niin kuvasta on helposti tunnistettavissa rappuset, pihakeinu, kuistin lattia, päivänliljojen pitkät varret, pihanurmikko ja metsä.

Tästä on pitkä matka hallittuihin taideteoksiin opettajani Runen ja kaverini Fotomikin lailla, mutta tästä lähdetään liikkeelle. Ensimmäinen kuva on aina merkittävä virstanpylväs - itselle siis.

Onnistuin myös klähmimään ensikertalaisen hermostuksesta hikisillä sormilla kuvaan selkeästi tunnistettavat sormenjäljet. Ei siis tarvitse erikseen signeerata kuvaa kun poliisin sormenjälkitestillä tuo oitis havaitaan minun tuotoksekseni ;D

Onneksi minun kuvassa näkyy sentään jotain tunnistettavaa, olisihan tästä voinut tulla joko aivan musta tai aivan valkeakin. Kuvauksen jälkeen kameralle oli myös sattua haaveri, kun jätin sen kuistin pöydälle odottamaan kehitystä - ja joku lintu oli keksinyt laatikon pöydältä ja alkanut nokkia kameraa puhki. Onneksi tukeva kännykkälooda kesti kuitenkin hyökkäyksen ja ei tuhoutunut täysin terävän nokan käsittelyssä.

Tästä se lähtee...