Muiden ekoja neulanreikäkuvia

Tähän mennessä tutuistani on verkossa esitellyt ekan neulanreikäkuvansa Fotomik ja Erkka.
Runekin varmaan kohta laittaa ekan kuvan esille. Siltä varalta että täällä pyörisi sellaisia ihmisiä, jotka eivät tunne samoja ihmisiä kuin minä, laitan tänne linkit esille kyseisin kuviin.

Kommentteihin saa ilmoittautua muutkin halukkaat joilla on esitellä kiinnostuneille aivan eka neulanreikäfoto.

Ensimmäinen neulanreikäkuvani

Koska neulanreikävalokuvauksesta on hyvä tehdä muistiinpanoja, niin perustin tämän blogin niitä varten.

Tässä ensimmäinen koskaan ottamani neulanreikäkuva. Tumma on negatiivi ja vaalea on digitaalisesti tehty positiivi. Päivä oli syksyinen ja pilvinen. Valotusaika oli 7.30-16.15 (lähes 9 tuntia) eli se aika minkä olin töissä.

Aika oli aivan liian pitkä ja kuva ylivalottui. Pitää viikonloppuna kokeilla Jyväskylän Työväenopiston tunnilla äsken ladatussa kamerassa puolta lyhyempää valotusaikaa, jos keli on samanlainen ulkokuvauksessa.

Ekan kuvan nimi on siis "Työpäivä" kun sen ikuistamiseen kului kameralta sama aika kun olin itse duunissa. Laiton kameran kuvaamaan kuistille sateensuojaan kun läksin ja kun tulin kotiin laitoin sulkimen kiinni.

Tämä on otettu myös ensimmäiseksi valmistuneella kameralla, joka on kännykän pakkauslaatikko. Muitakin kameroita on toki tulossa kunhan keretään.

Jos tuntee paikan niin kuvasta on helposti tunnistettavissa rappuset, pihakeinu, kuistin lattia, päivänliljojen pitkät varret, pihanurmikko ja metsä.

Tästä on pitkä matka hallittuihin taideteoksiin opettajani Runen ja kaverini Fotomikin lailla, mutta tästä lähdetään liikkeelle. Ensimmäinen kuva on aina merkittävä virstanpylväs - itselle siis.

Onnistuin myös klähmimään ensikertalaisen hermostuksesta hikisillä sormilla kuvaan selkeästi tunnistettavat sormenjäljet. Ei siis tarvitse erikseen signeerata kuvaa kun poliisin sormenjälkitestillä tuo oitis havaitaan minun tuotoksekseni ;D

Onneksi minun kuvassa näkyy sentään jotain tunnistettavaa, olisihan tästä voinut tulla joko aivan musta tai aivan valkeakin. Kuvauksen jälkeen kameralle oli myös sattua haaveri, kun jätin sen kuistin pöydälle odottamaan kehitystä - ja joku lintu oli keksinyt laatikon pöydältä ja alkanut nokkia kameraa puhki. Onneksi tukeva kännykkälooda kesti kuitenkin hyökkäyksen ja ei tuhoutunut täysin terävän nokan käsittelyssä.

Tästä se lähtee...